Anna mun elää

Tuo on pienen kohdussa olevan uuden ihmisen pyyntö äidilleen. Minä olin kerran tuo pieni alku. Vahingosta alkuni saanut. Ei minua ollut kukaan suunnitellut saatikka toivonut. Olin häpeä ja kamala tragedia. Äitini oli liian nuori saamaan lapsia ja isäni ei ollut valmis ottamaan vastuuta ja sitoutumaan. Yksi ihminen kuitenkin pelasti elämäni, lääkäri jonka luokse äitini meni hakemaan aborttia. Oli tarve päästä kiusallisesta vaivasta, joka uhkasi elämää, mainetta ja kunniaa. Lääkäri totesi rauhallisesti. Sinähän olet teve nuori tyttö, sen kun synnytät. Ja niin minä sain jatkaa kasvamistani äitini kohdussa. Tuotin tietenkin paljon hankaluuksia olemassaolollani. Joko sieltä asti minun sydämeeni tuli haava: toiset voivat paremmin ilman minua!? Ei toivottuna sydän saa monia haavoja jo idussaan. Haavoja voi kuitenkin hoitaa ja niistä paranee. Ne ei-toivotut, jotka joutuvat kokemaan abortin, eivät parane. Heitä ei enää saa takaisin. Elämä on niin kallisarvoinen ja ihmeellinen, ettei ainoatakaan aborttia pitäisi tehdä. Itselleni tehtiin abortti, kun olin 16-vuotias. Silloin lääkäri sanoi, etä se on vain limaklöntti joka voidaan ottaa pois. Niin tehtiin. Vuosia myöhemmin tuo tekoni tuli minulle synniksi ja syväksi suruksi. Ymmärsin, kuinka 12 viikkoinen sikiö on jo pieni ihminen. Rukouksessa sain tekoni anteeksi ja suruni hoidettiin ituprojektin viikonloppu kurssilla. Minulla olisi nyt aikuinen tytär, jollen olisi silloin suostunut aborttiin. En antanut hänen nähdä tätä maailmaa, enkä antanut itkeä enkä rakastaa.

http://ituprojekti.net/fi/

 

http://www.lopettakaatappaminen.info/